Useat miehet haluavat kokea gfe:n, tyttöystäväkokemuksen. Se on todennäköisesti pahin, vastenmielisin työtehtävistä. Kun mies kertoo pitävänsä suutelua tärkeänä, poistan viestin vastaamatta. Ehkä olen katsonut liikaa pretty womania ja muodostanut pelkoja suutelun suhteen. Pelkona ei ole rakastuminen, vaan mahdollinen oksentaminen asiakkaan suuhun, rehellisesti sanottuna. Pelkäänkö läheisyyttä?
Suuteleminen asiakkaan kanssa vie tilanteen eri tasolle. Tunnen olevani silloin avuton pieni tyttö. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Suuteleminen menee henkilökohtaisen tilani rajan yli.
Tavallisessa suhteessa "oikeassa" arjessani, suuteleminen on kiihkeää ja se luo perhosia vatsaan. Se synnyttää haluja. Olen tavallisestikin erittäin seksuaalinen ihminen, ja suutelu on varma kostuttaja.
Asiakkaiden kanssa en halua tuntea näitä tunteita. Vaikka asiakas olisi hyvännäköinen (näitäkin on polulle sattunut), suuteleminen ei tule kuuloonkaan, ellei mies hyökkää huulillaan kimppuuni. En minä miestä estä.
Girlfriend experiencessä minua pelottaa nimenomaan tunteet. En pysty kuvittelemaan itseäni kutsumassa tuntematonta miestä rakkaaksi, tai halaamalla häntä tiukkaan, kuin ikävöiden. En pysty jakamaan itsestäni sitä henkilökohtaista minua, joka haluaisi jakaa itsensä todellisen rakkaan kanssa.
Pahimmat asiakkaat on juuri niitä, jotka kutsuvat minua hellyyttävillä nimillä, ja haluavat minulle nautintoa. En tule koskaan saamaan orgasmia asiakkaalta, enkä jaksaisi niitä turhaan feikata. Haluan asiakkaakseni miehiä, jotka haluavat vain päästä paineistaan, ei muuta.
Ahneudellani on siis rajansa. Toistaiseksi.
