Tunteet ennen tapaamista

Huomasin yhtenä laiskana päivänä,että olin lintsannut koulusta, olin college housuissa ja likaisessa paidassa, ilman meikkiä, likasin hiuksin, karvaisin säärin tietokoneen edessä leipä suussa. Asiakas tulisi luokseni puolen tunnin päästä.
Tunnelma oli hieman ahdistunut, mutta enemmän välinpitämätön.
Ennen laittauduin asiakkaita varten. Ajelin itseni täysin kaikkialta ja meikkasin niin kuin olisin menossa juhlimaan. Kiharsin hiukset ja laitoin nätit alusvaatteet. Romantisoin ennen koko tapahtumaan, mutta realiteetit ovat iskeneet minuun vihdoin.
Jaksoin juuri ja juuri käydä suihkussa, ajella sääret ja kainalot, laittaa päälle härpäkkeen jota käytän lähes jokakerta tapaamisissa ja siinä vaiheessa asiakas soittikin jo olevansa pihalla.
Mielialani oli erittäin matala, koska olisin mieluummin mennyt yksin pehmeään sänkyyni peiton alle. En voinut kuvitellakkaan viettäväni seuraavat puoli tuntia tuntemattoman miehen kanssa, ja "nauttia" siitä.

En ole koskaan ennen ollut niin epämukavassa tilanteessa.

Mies tuli sisään, menin sängylle. Hän istui viereeni ja katseeni oli varmasti erittäin kyllästynyt. En vain jaksanut esittää millään. Hän otti vaatteensa pois ja kysyi saako minua suudella. Ei.
Halailimme pitkään, ja toivoin ajan jo olevan loppu. Mies koski minua alakerrastani, ja hetki tuntui siltä kuin en olisi ikinä ennen harrastanut seksiä. Kaikki sattui ja tuntui todella ikävältä. En kostunut millään. Mies oli selvästi täysin kokematon, ja varmasti uskoi jokaisen näytellyn henkäisyni olevan nautintoa. Olisipa kaikki jo ohi. Suljin silmät ja mietin mitä aikoisin ostaa rahoilla. Yhtäkkiä mies olikin jo valmis panemaan. Vihdoinkin.
Pidin silmät kiinni ja näyttelin. Seksiä kesti onneksi ehkä minuutin tai kaksi. Mies kävi vessassa ja olin vetänyt vaatteet päälle merkiksi siitä, etten todellakaan ollut kiinnostunut toisesta kerrasta.
Mies mietti mitä nyt tehtäisiin kun aikaakin oli vielä jäljellä... Vastasin tylysti pallon olevan hänellä, jääkööt tai pankoot, ihan sama. Mies selitti jotain ja lähti.

Menin nukkumaan toivoen voivani aloittaa ihan minkä tahansa muun paskaduunin.

Tarina jatkuu...

Hotellitapaamisen ja kiinni jäämisen pelossa lopetin nämä hommat pitkäksi ajaksi... Elämä oli niin raiteiltaan, että oli pakko päästä pois kaikesta.
Lähdin opiskelemaan uuteen kaupunkiin, ja olen viihtynyt hyvin. Opiskelun lisäksi en pienellä paikkakunnalla oikeen löytänyt sopivaa työtä. Töitä ei ole, ja hakijoita on. Kun siihen lisätään fakta, että en ehdi töissä edes käydä, niin mitään töitä ei todellakaan saa.
Kun näitä hommia on kokeillut ja päässyt helpon rahan makuun, on helppo päätyä takas kierteeseen. Se, että saat viidessätoista minuutissa vaikka sata euroa, ja totut siihen, että päivän käyttörahasi on 100e, et osaa enää elää köyhän opiskelijan elämää. Ja miksi haluisitkaan?
Päiväni tuhlaan opiskelemalla ja shoppaamalla. Tarjoan kavereille aterioita, ja käyn juhlimassa kolme kertaa viikossa. Enemmänkin jos huvittaa. Raha polttelee taskussani niin pahasti, etten todellakaan säästä mitään.
Onko se alitajuntani tapa selvitä synneistäni?
Mitään tukia en ole edes jaksanut hakea, koska inhoan sitä paperisotaa. En halua, että minusta on missään jälkeäkään. Mutta miten selitän tulevaisuudessa näin pitkän työttömyyden cv:ssä? Ainahan sitä voi keksiä tarinoita perinnöstä tai rikkaasta perheestä. Ei se minusta kovin ahkeran työntekijän kuvaa vissiin anna.

Keikat täällä ovat olleet erittäin helppoja ja nopeita. Olen joutunut nostamaan ikärajaani, jotten vaan törmää kehenkään koulututtuun esimerkiksi. Sitä pelkoa ei Helsingissä ollut. Yritän silti pitää menon mukavana itselleni, enkä todellakaan tekisi samoja tyhmiä virheitä kuin ennen. En todellakaan tapaa niitä hulluja, jotka viesteissään tuhansilla huutomerkeillä ja idioottimaisella tekstillä osoittavat olevansa täysin aliarvoisia minulle. En tapaa ketään yli 50v, enkä kerro enää osoitettani noin vaan. Olen jopa käynyt hotelleissa.

Vain kerran on mies huijannut minua rahan suhteen ja sain 30e vähemmän kun pyysin. Mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Lyödä miestä päähän yöpöydän lampulla? Ei, ei se niin vaan mene.

Traumaattista

Olen pitänyt hetken hiljaisuutta, koska minulle tapahtui jotain järkyttävää.
Olin menossa ensimmäiselle hotellitapaamiselleni. Olin kertonut miehelle mitä minulla on päällä, jotta hän tunnistaa minut hotellin edessä.
Seisoskelin siinä tavallisen näköisenä, selasin puhelintani ja leikin odottavani kaveria. Yritin näyttää mahdollisimman normaalilta, enkä kehdannut katsella liikaa ympärilleni. En tiennyt miltä mies näyttäisi, mutta hetken päästä ulos tuli mies polttamaan tupakkaa. Hän seisoskeli hieman kauempana minusta, ja selkeästi tuijotteli minua. Ajattelin, ettei hän pitänyt ulkonäöstäni eikä siksi lähestynytkään. Kyllästyin odottamiseen ja menin miehen luokse. Kysyin oliko hän odottamani mies, ja häneltä tuli niin epävarma ei vastaukseksi.
Jotenkin tiesin kyseessä kumminkin olevan odottamani mies, joten seisoskelin siinä vielä hetken, jos hän keräisi vaikka rohkeutta.
Hän lähti kävelemään, ja hetken päästä lähdin minäkin. Menin kotiin, ja olin erittäin vihanen menettämästäni monesta sadasta eurosta. Lähetin hänelle kirpeän sähköpostin, johon sain vastaukseksi pahimman mahdollisen lauseen. "Järkytyin kun tunnistin sinut, tunnen vanhempasi erittäin hyvin."

Nyt mies moralisoi, kertooko hän asiasta perheelleni kun niin vaarallinen ala kerta on kyseessä. Olen ollut järjettömän stressaantunut, nähnyt painajaisia, nukkunut tunnin kerrallaan ja peläten vanhempieni soittoa.
Olen erittäin vihainen miehelle. Miksi minulta odotetaan, etten kertoisi asiakkaitteni vaimoille ja perheille miestensä puuhista? Ja nyt kun minut on tunnistettu, aikoo mies paljastaa minut!?
Ymmärrän, että olen erittäin nuori ja tämä maailma on riskejä täynnä. Mutta olen aikuinen, ja päätän itse asiasta. Eikö? En ole naiivi, olen vaan kokenut niin paljon pahaa pieneen ikääni mennessä, että jos siitä kerta saa maksunkin, niin miksei. En missään nimessä halua perheeni tietävän tästä, koska se tulisi vaikuttamaan suhteeseeni heihin moneksi vuodeksi, ellei loppu elämän.

Kun olin 16v, varastelin järjettömästi tavaraa kaupoista. Äitini vieläkin luulee minun varastaneen mitä vaan, jos ei löydä sitä kotoaan. Aina saan kuulla jos jotain puuttuu.. Oli se sitten mekko tai kynttilänjalka. En ikinä varastaisi ihmisiltä, perheestä puhumattakaan. Tunnen niin pahaa omatuntoa nuoruuden jutuista. Mutta se, että myyn itseäni ei pitäisi vaikuttaa kehenkään muuhun.

Mitä sinä tekisit, jos tuttusi myisi itseään? Pitäisitkö salaisuuden itselläsi, vai yrittäisitkö puuttua asiaan?

nro3

Onnistuneesta tapaamisesta innostuneena, varasin lisää tapaamisia.

Seuraavana iltana luokseni tuli kolmikymppinen mies. Avatessani oven hätkähdyin miehestä. Tällaisia katselisin kadulla, juuri niitä kuumia isukkeja puistossa lastensa kanssa. Tämä mies oli vielä kuumempi kuin edellinen! Tunsin kuinka perhoset valtasivat vatsani, ja en muistanut miksi tässä tilanteessa oltiin... Kun mies kysyi nimeäni, paljastin oikean nimeni. Tajusin heti mokanneeni.
Otin vaatteet pois ja menimme suihkuun. Olin ilmoittanut sinä päivänä alkaneista kuukautisistani, joten olimme sopineet pikaisesta suihkussa.
Olin erittäin innostunut ja hymyilin itsekseni. En malttanut odottaa. Mies hyväili minua ensin ja hyvin pikaisen panon jälkeen hän laukesi. Tunnelma oli erittäin rento ja hieman yhdessä hymyiltiinkin kun tilanne oli ohi niin nopeasti.
Miehen pukiessa eteisessäni, kysyin tyhmästi miksi hän oli täällä..tuon näköinen mies.
Kuulema oli hyvä suhde, missä makkarissa vaan ei tapahtunut yhtään mitään. Ei halunnut erota, mutta tarvitsi seksiä. Meinasin jo täysin unohtaa, että minunhan kuuluisi tästä vielä jotain palkkaakin saada. Kenkiä laittaessaan mies mainitsi summasta ja myönsin unohtaneeni koko asian nauttiessani seurasta.
Olin aivan liian innoissani miehestä ja sen huomasi. En toiminut ammattimaisesti, enkä ole kuullut miehestä sen jälkeen. (Vaikka ääneen toivoinkin uutta tapaamista, niinkuin mikäkin idiootti.)

toinen asiakkaani

Ensimmäisen asiakkaani jälkeen, en ottanut enää yhteyttä miehiin. Sain outoja viestejä ja pelästyin.
Kului yli puoli vuotta, ja aloin olla taloudellisesti vaikeuksissa. Olin treffaillut ja suhteen janoni kasvoi järjettömiin mitta-asteikkoihin. Haaveilin perheestä ja häistä. Tapailin kahta miestä (eeei samaan aikaan!), ja ihastuin toiseen. Kummastakaan ei tullut mitään, ja ahdistukseni kasvoi. Olin köyhä nainen ilman miestä.
Päätin laittaa oman ilmoitukseni nettiin, jossa nuori nainen etsi seikkailua.
Sain yhden yön aikana noin 100 viestiä, ja innostuin. Päätin heti ryhtyä toimintaan, etten ehtisi jännittää ja perua.
Sain mielenkiintoisen viestin nuorelta mieheltä (alle 30), joka halusi vain koskettelua. Mikähän sen kivempaa kuin helppo raha!
Sovimme tapaamisen taas luokseni, ja hain miehen pihalta. Hän oli hyvännäköinen, juuri mainitsemansa ikäinen, pitkä ja komea. Hakiessani hänet minun täytyi kysyä odottiko hän minua, koska en meinannut uskoa, että sen näköinen mies hakisi tällaista. Ei hänen tarvitsisi!
Menimme luokseni ja mies yllätti minut luonteellaan. Pelkäsin tietenkin pahinta, että mies olisikin aivan hullu tai väkivaltainen. Ei. Todella mukava ja kiltti mies. Hän halusi vain että runkkaan häntä, ja sehän onnistui.
Emme olleet sopineet ajasta, pelkästä hinnasta. Soitin rentoa musiikkia taustalla, ja oleskelimme sohvallani varmaan tunnin. Mies oli todella innoissaan vartalostani, ja naamasta näki kuinka hän nautti. Olin itse läpi märkä pöksyistäni, ja olisin vähän toivonutkin, että mies olisi ehdottanut jotain lisää.. No, tunnin jälkeen hän teki lähtöä, ja ehdotti seuraavaa kertaa...Sopisi minulle! Kun ovi meni kiinni, hyppäsin sängylleni ja hymyilin. Ehkä minusta tosiaan olisi tähän!
Olin lukemassa sähköpostiani muutama viikko tapaamisemme jälkeen, kun yhtäkkiä kyseinen mies tuli puhumaan sähköpostin chat-toiminnolla. Hän pyysi minua treffeille.. Ilman seksiä, ilman rahanvaihtoa.
En suostunut. Toivon, että tämä mies vielä tulee asiakkaakseni.

ensimmäinen asiakkaani

Aloitin itseni myynnin huonolla menestyksellä.
Olin saanut paljon ehdotuksia asiasta eräällä tunnetulla nakuilu sivustolla, joten ajattelin kokeilla. Olen aina ollut erittäin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen, mikään ei ole pidätellyt minua seksin ja miesten suhteen. Olen deittaillut erittäin paljon, ja yhdenillanjuttuja on ollut järjetön määrä. Niistä olen halunnut enemmänkin läheisyyttä ja pidetyn tunnetta. Miehiltä saama huomio on päihittänyt kaiken muun. Olen siihen täysin koukussa. Ei siitä sen enempää..
Löysin sivuston, jossa miehet ja naiset hakivat seuraa seksin merkeissä. Kukaanhan ei suoraan puhunut myymisestä tai ostamisesta, sehän olisi sääntöjä vastaan. Lähetin kumminkin monille miehille viestejä, ja sain lähes kaikilta vastauksia. Ensiksi olin erittäin hämmentynyt, kun niin monet halusivat minua, tietämättä minusta mitään. Jännityksestä ja pelosta huolimatta haaveilin suurista rahoista, jota tämä ala voisi minulle tuoda.
En ole koskaan pitänyt raakaa seksiä erityisesti tunteisiin liittyvänä asiana, siksi minulle on ollut erittäin helppo panna tuntemattomia, ilman minkäänlaisia tunteita tai kiintymystä henkilöihin.
Keräsin siis rohkeuteni, ja sovin kaksi tapaamista eräälle kesäiselle aamulle viime vuonna.
Asiakkaat tulisivat luokseni tunnin erotuksella. En tiennyt ensimmäisestä asiakkaasta muuta, kuin että hän olisi sanojensa mukaan n.50v, hyvännäköinen ja naimisissa.
Odotin häntä pihallani 20min.. Koska oli arkiaamu, pihalla oli liikennettä. Meinasin saada sydänkohtauksen kun erittäin pelottavan näköinen ja suorastaan rikollisen ruma mies parkkeerasi autonsa viereeni. Hän tuijotti minua ja hermostuneena poltti tupakan autonsa vieressä sanomatta minulle mitään. Halusin paeta tilannetta, ja mietin miten selitän etten ollut hänen hakemansa henkilö, vaikka minulla oli sovittu kukka hiuksissani. Tunsin niin suurta itseinhoa ja oksetusta, että halusin vain vajota maan alle ja itkeä. En pystyisi tähän sittenkään. En minä voinut olla näin rahanahnea! Vai voisinko?
Onnekseni miestä tuli toinen mies vastaan, eikä tämä ollut odottamani henkilö. Menin kotiin, enkä kuullut ensimmäisestä asiakkaasta koskaan mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun aikaani tuhlattiin.

Odotin paniikilla asiakasta numero 2, jonka kanssa olin sopinut myöhemmän ajan aamulle. Olin pyytänyt häntä lähettämään kuvansa, jotten missään nimessä törmäisi keheenkään tuttuun tämän kautta. Hän sanoi kameransa olevan työpaikalla, mutta hän oli ikäisekseen kuulema hyvin säilynyt, vaikkei mikään mr.finland niin ihan komea kaveri. Luotin tähän, eikä se olisi ehkä niiiin kamalaa. Menin taas pihalle ja vastaani tuli noin 60-kymppinen hoikka, ruma ja karvainen mies. Kävely pihalta asunnolleni tuntui kestävän ikuisuuden, enkä tiennyt yhtään miten käyttäytyä. Yhtäkkiä en keksinyt mitään sanottavaa, ja tunsin itseni pieneksi lapseksi. Halusin nyt jonkun viereeni, kehen tukeutua. Jonkun jonka taakse mennä piiloon kun uusien aikuisten tapaaminen oli kiusallista. Mutta tässä oltiin, eikä pakoreittiä ollut.
Menimme asuntooni, ja piilouduin heti vessaan. Otin vaatteet pois ja hieroin liukastusvoidetta itseeni. Mies luuli minun olleeni innostunut hänestä. Menimme sängylleni, ja olimme sopineet nopeasta tapaamisesta. Mies alkoi heti koskettelemaan itseään ja minua. Hän kehui minua ja oli liian innostunut. Meinasin alkaa nauraa hänelle. Hän kutsui minua lepertely nimillä ja olisi voinut luulla, että olen hänen rakastettunsa. Kaikki tapahtui erittäin nopeasti, yhdessä asennossa. Hän oli kadonnut viidessätoista minuutissa. Sain siitä 100 euroa ja olin onneni kukkuloilla. Miten jokin näin helppo ja ihan hauskakin (koska mies oli naurettavan säälittävä) oli mahdollista? Tämä ei ollut mitään mitä kuvittelin. Lähdin suihkun jälkeen saman tien käyttämään rahat kaupungilla.

Aloitus

Olen aivan sekasin nyt. Pakko päästää nämä asiat harteiltani. Sydämeni painaa liikaa.

Olen 90-luvulla syntynyt nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Viimeisen parin kuukauden aikana olen elänyt kaksoiselämää. Minulla on kaksi puhelinta, kaksi sähköpostia, kahdet profiilit netissä, kaksi ammattia ja kaksi totuutta. Toinen puoli minusta tekee leipätyötään erittäin konservatiisivella alalla. Toinen puoli myy vartaloaan omasta tahdosta tuntemattomille. Olen siis karkeasti sanottuna huora, eikä siitä tiedä kuin lähin ystäväni ja asiakkaat. Ja nyt te.

Päivätyöni on uuvuttavaa, stressaavaa, hermoja kiristävää ja ala-arvoisesti palkattua. Teen työtä ihmisten kanssa, ja ennen minusta oli siihen. Minulla riitti mielenkiinto kohdata ihmisiä ja toimia heille täydellisenä ihmisenä, tehden aina 110prosenttisesti työni. Nykyään inhoan ihmisiä. Minua ei kiinnosta kenenkään asiat, ne menevät toisesta korvasta sisään ja suoraan toisesta ulos. Olen muuttunut kylmäksi ja kyyniseksi.

En muista oliko tilanne näin ennen kuin aloitin itseni myymisen. Olenko myynyt sieluni?