Muutin jälleen paikkakunnalta toiselle kesän aikana. Täällä sentään tunnen ihmisiä, mutta mikä tekee kodin?
Olen huomannut pakenevani asioita ja ihmisiä. Olen herkkä, ja ahdistun pienistäkin asioista. Eniten minua ahdistaa rahattomuus ja suoraan sanottuna köyhyys. Joskus pohdin, jos elämä narkkarina olisi parempaa. Pakenen kaupungeista, asunnoista, ihmisistä muuttamalla. Miksen pakenisi arkea pysyvässä kodissa popsimalla nappeja?
Köyhyys ajaa minut tekoihini jälleen. Haluan matkustaa, ostaa oman asunnon, viedä ystäviäni kalliisiin ravintoloihin, ja ostaa ruokakaupasta mitä vaan laskematta kokoajan päässä lopullista summaa. Inhoan säästämistä. Inhoan sitä, että minun kuuluisi käydä halpahalleissa. Minun kuuluisi ostaa viikoksi tarjouslihaa. Pakastimessa kuuluisi olla leipää.
Puolen vuoden tauon jälkeen olen taas tilanteessa, jossa minun on pakko myydä seuraani. Miksi tähän on aina niin helppo päätyä? Onneksi olen vielä nuori. Onneksi pystyn henkisesti tähän. Olen onnekas, että minulla on keino tehdä rahaa. Mutta miksi minun pitää tehdä oma onneni? Mistä asioista normaalit nuoret naiset kokevat olevansa onnekkaita?
Tein taas ilmoituksen seksinhaku sivustolle, ja sähköpostiini tuli hetkessä monta viestiä. Toivottavasti pääsisin jouluksi pakoon säästetyillä rahoilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti