Olen aivan sekasin nyt. Pakko päästää nämä asiat harteiltani. Sydämeni painaa liikaa.
Olen 90-luvulla syntynyt nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Viimeisen parin kuukauden aikana olen elänyt kaksoiselämää. Minulla on kaksi puhelinta, kaksi sähköpostia, kahdet profiilit netissä, kaksi ammattia ja kaksi totuutta. Toinen puoli minusta tekee leipätyötään erittäin konservatiisivella alalla. Toinen puoli myy vartaloaan omasta tahdosta tuntemattomille. Olen siis karkeasti sanottuna huora, eikä siitä tiedä kuin lähin ystäväni ja asiakkaat. Ja nyt te.
Päivätyöni on uuvuttavaa, stressaavaa, hermoja kiristävää ja ala-arvoisesti palkattua. Teen työtä ihmisten kanssa, ja ennen minusta oli siihen. Minulla riitti mielenkiinto kohdata ihmisiä ja toimia heille täydellisenä ihmisenä, tehden aina 110prosenttisesti työni. Nykyään inhoan ihmisiä. Minua ei kiinnosta kenenkään asiat, ne menevät toisesta korvasta sisään ja suoraan toisesta ulos. Olen muuttunut kylmäksi ja kyyniseksi.
En muista oliko tilanne näin ennen kuin aloitin itseni myymisen. Olenko myynyt sieluni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti